Viime vuosina, kun ihmisten tietoisuus eläinten hyvinvoinnista ja ympäristönsuojelusta on lisääntynyt, lampaanvillan ja lampaanturkin eroon on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Vaikka ne kaikki ovat peräisin lampaiden ruumiista, materiaaleissa, käyttötavoissa ja tuotantomenetelmissä on ilmeisiä eroja.
Katsotaanpa ensin villan ja lampaannahan materiaaliominaisuuksia. Villalla tarkoitetaan lampaista leikattua untuvaa, jota käytetään usein kangastuotteiden, kuten villapaitojen, peittojen ja mattojen valmistukseen. Villakuitu on pehmeää, joustavaa ja sillä on erinomaiset lämmöneristysominaisuudet, joten se on ihanteellinen raaka-aine talvivaatteisiin ja kodintarvikkeisiin. Tätä vastaa lampaannahka, jolla tarkoitetaan lampaista kuorittua nahkaa ja jota käytetään yleensä nahkatavaroiden, kenkien, huonekalujen jne. valmistukseen. Lampaannahalla on yleensä luonnollista turkkia pinnalla ja se on luonnollinen rakenne ja tuntu. Sitä käytetään usein huippuluokan nahkatavaroissa ja muotituotteissa.
Toiseksi villan ja lampaannahan käyttötavoissa on ilmeisiä eroja. Villaa käytetään pääasiassa tekstiiliteollisuudessa erilaisten tekstiilien ja vaatteiden valmistukseen; kun taas lampaannahkaa käytetään pääasiassa nahkatuoteteollisuudessa erilaisten nahkatavaroiden ja jalkineiden valmistukseen. Villan ja lampaannahan erilaisten ominaisuuksien ja käyttötarkoitusten vuoksi ne vaativat erilaisia prosesseja ja tekniikoita jalostuksessa ja tuotannossa.
Katsotaan lopuksi villan ja lampaannahkojen tuotantoa. Villaa saadaan leikkaamalla lampaita ilman eläinuhreja, ja siksi sitä pidetään jonkin verran ympäristö- ja eläinystävällisempänä vaihtoehtona. Lampaan turkki on nahkaa, joka irrotetaan lampaista teurastuksen jälkeen, ja se vaatii monimutkaista käsittelyä, kuten parkitsemista, valmiiden tuotteiden valmistamiseksi. Koska lampaannahkojen hankintamenetelmään kuuluu eläinten uhraus, se on ollut jossain määrin kiistanalainen nyky-yhteiskunnassa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka villa ja lampaannahka tulevat molemmat lampaiden ruumiista, materiaaleissa, käyttötavoissa ja tuotantomenetelmissä on ilmeisiä eroja. Kuluttajan tulee käyttöä valitessaan tehdä järkeviä valintoja erityistarpeiden ja mieltymysten perusteella, kiinnittää huomiota tuotteen tuotantoon ja jalostukseen sekä valita ympäristöystävällisempiä ja kestävämpiä materiaaleja.